2nd anniversary

Two years ago, today I started to talk on tumblr with verivampyyri. She had been writing and posting a fic which I loved and I just had to tell it to the writer. 

Couple days later we started to send messages about other things. I ended up making a Twitter account cause she told me that she has one, thought she hadn't used it all that much.

Then I or she send a friend request on Facebook and talked there for a while. Before we started to talk (=write) on Skype.

I honestly don't have any idea how I would've survived through techincal school if I wouldn't have had her to talk with every day. 

We've had some techinal problems couple tomes and once we have connection and are able to send messages, it's like everything is alright again. Cause when ever the other one has problems with connection it feels like there's something major missing, almost like we've lost a part of ourselves like a limb or something. 

We have all these little plans what we'll do the day we meet face-to-face. The most talked is that when we see each other, we'll run to the others arms, hug+cry+giggle, then after a while when we start moving we'll have our arms linked and basically just be like Siamese twins. 

I can't tell you how thankful I am to whoever created tumblr, to Adam Lambert, to Tommy Joe Ratliff and to the people who have been writing fanfics. I doubt I would have never met Terri if one of those would be different, for example if we wouldn't have tumblr. 

Terri is my soulsister, my best friend, my diary, my favourite writer, my everything, there's not enough words to describe how important she is to me. 

Even when we can't talk cause of some tech problems, I know she is there for me and I hope that she knows and remembers that I'm always here for her. 

Thank you baby for these amazing two years. Here's *raises tea mug* to us and many more years to come<3 *tight huggles*

Finnberts cuddlefest at Pori

Isokarhun Mum's, se voi olla täynnä. Sokoksen kahvila, eiku siel o remontti. Eetunaukion, no se ei oo auki.
Sokoksen kahvila, jos siel on kumminki se kahvila jo.
Isokarhun Mum's n. 13:00.

Niin että vaikeuksia päättää paikka sunnuntain kahvitreffeille? Eheeei ollenkaan, mistä näin päättelit?

Kävin tsekkaamassa Sokoksen alakerran, Hese siinä pääosin toimi, mutta sai sieltä erilaisia kahveja ja muutamaa erilaista leipääkin. Soitto Kristalle, olivat Annen kans Isokarhussa. Nähtiin sit Isokarhun ovien tykönä, hyökkäsin Kristan kaulaan hetkeks ja sitten mentiin Sokoksen alakertaan. Seistiin siinä aikamme, soitettiin Kiisalle missä ovat Sannan kanssa ja sit haettiin syötävää.
Krista toimi turistioppaana puhelimen välityksellä, että Sanna ja Kiisakin löysi Sokokselle. Sitten kuikuiltiin, että;"joko ne tulee? Onko ne noi? SIELLÄ SANNA! JA KIISA!" Äkkilähtö pöydästä ja halaamaan. Sanna kolmesta suunnasta, huhhuh!!
Oikeesta sivusta, takaa ja sitten ihan normaalisti. (Cuddlecuddlecuddle, never enough cuddles. All u need in this world is some cuddling!)

Lentokenttämajotusta ja hotellin päättämisongelmista päädyttiin Yrjönkadun Omenahotelliin ja "room service".

Muut perheenjäsenet ei ymmärrä näiden tapaamisten tärkeyttä ja sitä että ei reilu tunti riitä mihinkään. Mutta what can u do? Matkalla tapaamiseen tviittasin #GonnaCuddleAndFlailTillTheyTakeUsAway ja näin tehtiin.

Onneks on enää 11, max 12 päivää etyä nähdään uudestaan ja koska tääkin viikko meni näin nopeesti, niin ehkä seuraava puoltoista viikkoa menee kanssa.

Kiitos ja oli ihana nähdä taas Anne, Kiisa, Krista, Sanna sekä ensimmäistä kertaa K :)

*hugshugs*

P.s. Kotimatkalla toka biisi mikä soi Voicella oli Cuckoo!!