Tämä on jo muutamankin vuoden takaa, ehkä neljän. Silloin kun olin vannoutunut IRC-Gallerian käyttäjä.
And the story goes like this:
Olipa kerran pikkuinen Banskususku. Hän päätti heittää kaikki huolet huspois ja lähteä lentsukkakoneella Muumilaaksoon. Bansku oli päättänyt matkustaa Villilä Airlinella, koska Niina oli kehunut sitä niin loistavaksi. Bansku saapui lentsukkakoneeseen aivan viime hetkillä. Hän päätti istuutua lentäjän syliin, koska lentsukkakone oli aivan täpösen täynnä. Lentäjä kysyikin Banskulta, että haluaisikohan hän ehkä koettaa ohjata konetta. Bansku vastasi tuttuun tapaansa; totta munassa! Silloin lentäjä riisui housunsa pois ja sanoi; sitä kun vähän vatkaat, niin johan lentsukkakone pärähtää käyntiin! Muutaman minuutin vatkattuaan Bansku tunsi, miten lentsukkakone nousi ilmaan. Hän aivan hihkui ilosta, kun oli ollut niin iso tyttö.
Parin tunnin kuluttua Muumilaakso siinsikin aavan meren tuolla puolen. Bansku antoi lentsukkakoneen lentäjän käsiin ja otti Nipsu sateenvarjonsa ja Muumimammakäsilaukkunsa ja valmistautui jättämään koneen. Muumilaakson yläpuolella Bansku avasi sateenvarjon ja loikkasi ulos ohjaamon ikkunasta. Kun Bansku oli saavuttanut maankamaran, hän sulki sateenvarjonsa ja soitti Muumipapalle ja kertoi olevansa perillä. Pappa sano; hienoa! Muumimamma saakin tehdä meille samantien pannukakkuja! Bansku lopetti puhelun tyytyväisenä ja lähti talsimaan Muumitaloa kohti. Hän ei huolehtinut vauhdistaan; Muumitalon ovia ei lukittu koskaan yöksi. Yö alkoi kylläkin jo hämärtää, ja samassa Bansku muisti Mörön. Banskun selkäpiitä kylmäsi, kun hän ajatteli Mörköä. Hän lisäsi vauhtia ja näkikin Muumitalon ja pikkuisen sillan ja Nuuskamuikkusen teltan, josta loisti valoa. Bansku vilkaisi taakseen, eikä nähnyt Mörköä. Hän uskalsi jo hidastaa. Muutaman minuutin kuluttua Bansku koputti Muumitalon ovea. Muumipeikko tuli avaamaan ja rutisti Banskua kovasti. "Olimme aivan huolissamme! Soitostasi on jo kolme tuntia!" Muumipeikko selitti kiihtyneesti. Mamman pannukakut olivat Banskusta aivan yhtä hyviä kuin ennenkin, vaikka Pappa valittikin niiden olevan liian vähärasvaisia. Bansku tunsi olevansa koooooovin täynnä ja pyysi Muumipeikkoa nukkumaan kanssaan. Muumipeikko suostui, ja niin he lähtivät Muumipeikon huoneeseen. Bansku antoi Muumipeikolle vielä hyvänyönsuukon ja sammutti lyhdyn. Sinä yönä Bansku näki unta pannukakuista, hillosta ja Muumipeikosta. Eikä Mörköä ollut unissa lainkaan. Eikä Muumilaaksosa koskaan ollut huolia, Banskullakaan!
Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti