Möhköfantti pilvi.. Vai mitä sulle tulee mieleen?
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Tie mulle näytä Amarilloon..
"Tie mulle näytä Amarilloon
Sinne kuulun kuin puolukat hilloon
Suorin tie nyt Amarilloon
Ja luokse _MIEHEN_ kauneimman
Tie mulle näytä Amarilloon
Monen mailin päässä viel oon
Näytä tie nyt Amarilloon
Ja luokse _MIEHEN_ kauneimman"
ei mulla sit muuta ookkaan eilisestä mainita paitsi:
"Onks kukaan kattonu Lauria? ennen sillä oli levee/iso valkonen perse, mutta nykysin on pieni ruskee, eiks se oo nii, et ku vähän aurinkoo saa, ni tulee ruskeemmaks?" vai miten se meni, mutta pääpiirteittäin noin..
ja Ilveksen Amarillossa on ihan liian monta ovee ja se on kovin sokkeloinen..
Sinne kuulun kuin puolukat hilloon
Suorin tie nyt Amarilloon
Ja luokse _MIEHEN_ kauneimman
Tie mulle näytä Amarilloon
Monen mailin päässä viel oon
Näytä tie nyt Amarilloon
Ja luokse _MIEHEN_ kauneimman"
ei mulla sit muuta ookkaan eilisestä mainita paitsi:
"Onks kukaan kattonu Lauria? ennen sillä oli levee/iso valkonen perse, mutta nykysin on pieni ruskee, eiks se oo nii, et ku vähän aurinkoo saa, ni tulee ruskeemmaks?" vai miten se meni, mutta pääpiirteittäin noin..
ja Ilveksen Amarillossa on ihan liian monta ovee ja se on kovin sokkeloinen..
torstai 28. heinäkuuta 2011
siitä, täältä ja tuosta..
Eilen vein Manun eläinlääkärille, oli ensimmäinen kerta, kun ei tarvinnu odotella. Niinkun oltiin epäiltykin, niin Manulla on silmätulehdus, saatiin tippoja, joita pitäs viikon ajan aamuin illoin laittaa. Noh meillä ne ajat ei oo kovin tarkat, koska Manu ei oo aina kotona. Eläinlääkäri, kun laitto ekat tipat, niin ei Manu pistäny yhtään hanttiin, illalla kun äiteen kans laitettiin, ni eka meni hyvin, mutta kun piti toiseen silmään laittaa, nii Manu vähän heilutteli päätää, mutta lopult kuitenki otti ihan nätisti. Tänään aamulla Manua ei näkyny missään, ni tipat laitetaan vasta tällee iltapäivällä, kun äitee tulee töistä..
Vaihdoin vähän blogin ulkoasua, mitä tykkäätte? Ite tykkään enkä lähde vaihtamaan taas hetkeen, mutta mielipiteensä saa silti kertoa..
Huomenna olis sitten TAP@Sokos hotel Ilves, Amarillo, Tampere.. Oltas voitu olla/voidaan olla paita ja levy myyjiä, jos ne löytyy siks..
Vaihdoin vähän blogin ulkoasua, mitä tykkäätte? Ite tykkään enkä lähde vaihtamaan taas hetkeen, mutta mielipiteensä saa silti kertoa..
Huomenna olis sitten TAP@Sokos hotel Ilves, Amarillo, Tampere.. Oltas voitu olla/voidaan olla paita ja levy myyjiä, jos ne löytyy siks..
tiistai 26. heinäkuuta 2011
voi olla vaikeaa..
Tuli eilen oltua vikaa päivää tossa Heinähulina hommassa töissä.. Eilisen illan ja tän päivän oon sitten koittanu saada aikaan paikkansa pitäväää tuntilappua, mutta kun ite teen, niin äiteelle ei kelpaa ja kun äitee tekee, niin ainakaan ekassa ei ollu tunteja tarpeeks... Palkan maksu tavasta ei oo hajun tietoo, eikä sitä varmasti saada ennen kun on tuntikortti ja verokortti lähetetty.. Nyt on sellanen fiilis, että saan olla onnellinen, jos palkka tulee jouluks..
Aattelin tässä väsätä noin 7 erilaista noita tuntilappuja, ni huomenna sitten joku ylemmältä taholta saa kattoa ne läpi ja kertoa mikä niistä on oikein tai lähimpänä oikeeta..Viralliset laput olis ollu kiva saada, ni olis ollu helpompaa tai jos olis saatu edes ohjeita hieman, mutta ens kerralla tiedetään sitten miten tehdään..
Aattelin tässä väsätä noin 7 erilaista noita tuntilappuja, ni huomenna sitten joku ylemmältä taholta saa kattoa ne läpi ja kertoa mikä niistä on oikein tai lähimpänä oikeeta..Viralliset laput olis ollu kiva saada, ni olis ollu helpompaa tai jos olis saatu edes ohjeita hieman, mutta ens kerralla tiedetään sitten miten tehdään..
torstai 21. heinäkuuta 2011
Yhtä jalkaa lähdettiin, kaste tuuli lasissa..
Koska olen laiska, tyhmä ja saamaton, niin kopsasin Sösen blogista alla olevan tekstin. Sen verran sain aikaiseksi, että muokkailin sitä oma kohtaisekseni..
Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet muutettu, henkilöllisyyksien salassa pitämiseksi..
Kaikki alkaa siitä, että on Tammerfestien ensimmäinen päivä/ilta, suosikkibändini nimeltä Tuiskun Antti Popittaa on YO-Talolla keikalla. Ennen lähtöä ehdin olemaan vielä pahasti koukuttavassa Facebook nimisessä sosiaalisessa mediassa kirjautuneena sisään ja kun huomaan Kultapienen olevan kirjautuneena, niin mieleeni juolahti muistikuva, kun kyseinen henkilö Porissa valitteli/ihmetteli/miten sen nyt sanoo oikein, että miksi heillä ei oo paitamyyjiä. Ehdotinpa siinä sitten hälle, että täältä olisi tulossa 2 vapaaehtoista, jos tarvetta on. Kultapieni vastasi, että:"ketkä, kerro, niin laitan heti listalle."
Tämän jälkeen otimme suunnaksi Tampereen ja vakkariparkkipaikan Frenckelin aukion ja Keskustorin välisen alueen ja pääsinpä vielä vakioruutuunkin, voi sitä onnen iltaa, joka oli kylläkin vasta alussa.
22.03 päädyttiin Yo-Talon eteen
Ja se mitä näimmekään heti aluksi, oli aiheuttaa molemmille niin idiootti varman hymyn feissille ettei tosikaan. Noh, onneksi me molemmat kuitenkin tajuttiin olla tekemättä sitä. Kun saatiin faktoja, yhteen jos toiseenkiin asiaan, sekä monen monituisen mutkan kautta pairat ja cd:t (josta muuten riitti myöhemmin hupia vaikka millä mitalla) siihen kaikkien pällisteltäviksi.
Tietysti myös muutama enemmän tai vähemmän murhaavaa katsetta unohtamatta, alkoi semmonen kolme tuntinen (saatan olla väärässä, ehkä jopa enemmän?) istuminen.
Eka bändi nimeltään Genre (katoin nimen julisteesta, jonka Söse mulle nappas siitä YO-Talon läheltä) oli semi hyvä, en pistäis pahakseni, jos näkisin toistekkin..
45minuutin ja risojen jälkeen saimme ne meidän odottamat kultapojut lauteille.
Fiilis oli katossa, ainakin meidän istumaboogie woogiella. Kaikkea mukavata nähtiin, Söse kuvas ja minä sain jopa pari paitaakin myytyä siinä Tästä asti aikaa zibaleen aikana... Täytynee mainita että tais keikka mennä siihen top kolmoseen, Vimman ja Hämyt -08:n kanssa.
Lopulta kun keikka otti ja loppui, minkä seurauksena myös puolet baarista tyhjeni.. Okei nyt valehtelin, lähes koko baari tyhjeni. Minkä seurauksena myös meillä oli puolet hauskempaa viikkailla paitoja että jotta sieltä sitten helpommin löytyis se mitä etsii, *WINK WINK*.
Kohta Jumalamme suusta kuului käsky:
"Nonii likat, sitten roudaamaan".. Arvaa roudattiinko? Ehei.
Taustakankaan kanssa kyllä hetken jos toisen sähläsimme, ihmetellen itsekkin saatiin se kokoon. Tosin ennen tätä olimme jo tehneet tuttavuutta sen lämppäribändin tyyppien kanssa (Antti ja Frank, kun kuulivat meitin nimet, niin ne olikin Frank ja Frank), emme omasta halustamme mutta anygay.
Hiljalleen ulospäin hivuttautuen, tosin emme olleet 'siinä vaiheessa ettei jalka oikeen enää kanna'. Totesimme että Rumpalin sana on laki, joten olemme luottavaisilla mielin seuraavaa keikkaa odotellessa.
Heitimme ihme juttua mm. jäähallista ja kyrsän syömisestä Lujan entisten jääkiekkoilioiden kanssa, tais siinä samaisessa jutussa myös ilmaantua mansikka kakku. Älkää kysykö.
Tätä jatkui hetken kunnes huomasimme että loput kadonneet lampaat olivat eksyneet pihalle.
Monet naurut aiheutti "kultapienen" puolikas Suomen kansallispuvusta eli tuulitakki, jatkopaikkaa miettiessään moni siihen väläytti että "sä et pääse mihinkään ton takkis kanssa" ja "sää pääset vaan Roosteriin ton takkis kanssa/ainoo paikka mihin sää ton takkis kanssa pääset on Roosteri".
Lopulta kun nämä olivat paikkansa valinnut. Ilmoitimme menevämme samaan suuntaan johon taisi "rakas" tai "kultarakas" väläyttää että tehän tulette meidän kanssa samaa matkaa. Kovin kauas ei päästy kun pikkuinen kailotti kovaan ääneen "Joukkue seis, pelaaja puuttuu!". Taisimme tässä vaiheessa aiheuttaa sellaisen-ei pahalla-tarkoitetun-justjust-katseen edeltä mainitun naamalla.
Kenties jopa tämä tekomme.. ääh, antaa olla
Lopulta kun olimme pahamaineiseen jatkopaikkaan päässeet, tosin tässä välissä olimme kuulleet ties mitä ja kohdanneet ties mitä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kotkat!. Hyvästelimme osan porukasta ja jatkoimme omaa matkaamme ties minne.
Koska me kahdestaan ollan niin yber tylsiä ihmisiä skippaamme suoraan ne tapahtumat ja jatkamme kohdasta jossa näimme nämä edellä mainitut taasen.
Noin reilun tunnin/parin päästä kun olimme kieroksemme suorittanut tulimme siihen tulokseen että nyt alkaa väsyttää ja on pakko päästä kotio nukkumaan.
Mutta mites sitten kävikään. Jouduimme ohittamaan tämän pahamaineisen jatkopaikan uusiksi. Emmekä nyt välitä että kiertoteitä olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta ei. Mutta takaisin asiaan, juuri kun olimme ohittamassa tätä mestaa eteemme sattui kukas muukaan kun lämppäri bändin kitaristi eli aiemmin mainitsemani Antti.
Heitimme ties mitä härön omituista juttua sen kanssa kunnes huomasimme rakkaamme tulevan ulos kukkasen kanssa, tehden jotain ihme ilmeitä meikäläisille.
Rakas myös ilmoitti ettei tykkää meistä enää ja meitä pitäis potkia päähän.
Ah, niin mekin sua rakas <3.
Tässä vaiheessa myös seuraamme oli liittynyt jostain puskista eräs kitaristi sankari ja huomasimme että kummasti meillä oli yhteisiä tuttuja, joista myös juttua riitti hetken jos toisenkin. Koska kyseiseen jatkopaikkaan ei enää päässyt sisälle päätimme viettää hetken jos toisenkin tämän kitaristi sankarin kanssa jutellen siinä kylmällä katukivetyksellä KUKKALAATIKOLLA! *hehhe*. Tämä kertoi miten joutuu häihin soittamaan bassoa, jota ei (muistaakseni) ole ikinä ennen tehnyt. Basistina (tai ainakin omasta mielestäni sellaisena) koin tehtäväkseni "lohduttaa" tätä sanomalla että jokainen kitaristi osaa soittaa bassoa mutta asia ei toimi toisin päin.
- tähän väliin kuuluis tekstiä paljonkin, mutta kaikkea tapahtunutta ei koko maailmalle kuulu kailottaa, ja kuten sanottu pidemme henkilöllisyyden piilossa.
Sanotaan vaan sen verran että olemattomat vatsalihakset olivat kovilla kaiken sen nauramisen johdosta, ja pitänee vielä se mainita että sitä on mukava huomata olevansa "haukan katseen alla", tosin ihan pienen hetken, mutta perkele! -
Tapahtuneesta A tapahtuneeseen C jonka paikkana toimii tällä kertaa Petri Nygård:in keikka bussi, ja kaikille siis tiedoks että ulkopuolella!
Mutta koska ja kun emme tästäkään halua/saada/viitsitä kertoa olette ulkona kuvioista, niinkuin TAP:n levy bussin ikkunassa.
Yhtä tai no paria biisiä ei voi enää ikinä kuunnella ilman ettei idioottimainen virne pyri naamalle, ja joillekkin teki vaikeuksia erottaa Rendez-Vous ja Halestorm toisistaan. Oudot oli yöpymis paikat itse kullakin ja toteamme vaan että <3
Loppuun vielä Sösen kuvaamat videot:
TAP-Veden Vankila
ja
TAP-Tästä asti aikaa [Kolmas nainen cover]
sitten vielä 2 biisiä, joita nykyisin kuunnellessa tulee mukavasti yksi lisä-ääni mukaan
Nickelback-Burn it to the ground
ja
Halestorm-Bad Romance [Lady Gaga cover]
Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet muutettu, henkilöllisyyksien salassa pitämiseksi..
Kaikki alkaa siitä, että on Tammerfestien ensimmäinen päivä/ilta, suosikkibändini nimeltä Tuiskun Antti Popittaa on YO-Talolla keikalla. Ennen lähtöä ehdin olemaan vielä pahasti koukuttavassa Facebook nimisessä sosiaalisessa mediassa kirjautuneena sisään ja kun huomaan Kultapienen olevan kirjautuneena, niin mieleeni juolahti muistikuva, kun kyseinen henkilö Porissa valitteli/ihmetteli/miten sen nyt sanoo oikein, että miksi heillä ei oo paitamyyjiä. Ehdotinpa siinä sitten hälle, että täältä olisi tulossa 2 vapaaehtoista, jos tarvetta on. Kultapieni vastasi, että:"ketkä, kerro, niin laitan heti listalle."
Tämän jälkeen otimme suunnaksi Tampereen ja vakkariparkkipaikan Frenckelin aukion ja Keskustorin välisen alueen ja pääsinpä vielä vakioruutuunkin, voi sitä onnen iltaa, joka oli kylläkin vasta alussa.
22.03 päädyttiin Yo-Talon eteen
Ja se mitä näimmekään heti aluksi, oli aiheuttaa molemmille niin idiootti varman hymyn feissille ettei tosikaan. Noh, onneksi me molemmat kuitenkin tajuttiin olla tekemättä sitä. Kun saatiin faktoja, yhteen jos toiseenkiin asiaan, sekä monen monituisen mutkan kautta pairat ja cd:t (josta muuten riitti myöhemmin hupia vaikka millä mitalla) siihen kaikkien pällisteltäviksi.
Tietysti myös muutama enemmän tai vähemmän murhaavaa katsetta unohtamatta, alkoi semmonen kolme tuntinen (saatan olla väärässä, ehkä jopa enemmän?) istuminen.
Eka bändi nimeltään Genre (katoin nimen julisteesta, jonka Söse mulle nappas siitä YO-Talon läheltä) oli semi hyvä, en pistäis pahakseni, jos näkisin toistekkin..
45minuutin ja risojen jälkeen saimme ne meidän odottamat kultapojut lauteille.
Fiilis oli katossa, ainakin meidän istumaboogie woogiella. Kaikkea mukavata nähtiin, Söse kuvas ja minä sain jopa pari paitaakin myytyä siinä Tästä asti aikaa zibaleen aikana... Täytynee mainita että tais keikka mennä siihen top kolmoseen, Vimman ja Hämyt -08:n kanssa.
Lopulta kun keikka otti ja loppui, minkä seurauksena myös puolet baarista tyhjeni.. Okei nyt valehtelin, lähes koko baari tyhjeni. Minkä seurauksena myös meillä oli puolet hauskempaa viikkailla paitoja että jotta sieltä sitten helpommin löytyis se mitä etsii, *WINK WINK*.
Kohta Jumalamme suusta kuului käsky:
"Nonii likat, sitten roudaamaan".. Arvaa roudattiinko? Ehei.
Taustakankaan kanssa kyllä hetken jos toisen sähläsimme, ihmetellen itsekkin saatiin se kokoon. Tosin ennen tätä olimme jo tehneet tuttavuutta sen lämppäribändin tyyppien kanssa (Antti ja Frank, kun kuulivat meitin nimet, niin ne olikin Frank ja Frank), emme omasta halustamme mutta anygay.
Hiljalleen ulospäin hivuttautuen, tosin emme olleet 'siinä vaiheessa ettei jalka oikeen enää kanna'. Totesimme että Rumpalin sana on laki, joten olemme luottavaisilla mielin seuraavaa keikkaa odotellessa.
Heitimme ihme juttua mm. jäähallista ja kyrsän syömisestä Lujan entisten jääkiekkoilioiden kanssa, tais siinä samaisessa jutussa myös ilmaantua mansikka kakku. Älkää kysykö.
Tätä jatkui hetken kunnes huomasimme että loput kadonneet lampaat olivat eksyneet pihalle.
Monet naurut aiheutti "kultapienen" puolikas Suomen kansallispuvusta eli tuulitakki, jatkopaikkaa miettiessään moni siihen väläytti että "sä et pääse mihinkään ton takkis kanssa" ja "sää pääset vaan Roosteriin ton takkis kanssa/ainoo paikka mihin sää ton takkis kanssa pääset on Roosteri".
Lopulta kun nämä olivat paikkansa valinnut. Ilmoitimme menevämme samaan suuntaan johon taisi "rakas" tai "kultarakas" väläyttää että tehän tulette meidän kanssa samaa matkaa. Kovin kauas ei päästy kun pikkuinen kailotti kovaan ääneen "Joukkue seis, pelaaja puuttuu!". Taisimme tässä vaiheessa aiheuttaa sellaisen-ei pahalla-tarkoitetun-justjust-katseen edeltä mainitun naamalla.
Kenties jopa tämä tekomme.. ääh, antaa olla
Lopulta kun olimme pahamaineiseen jatkopaikkaan päässeet, tosin tässä välissä olimme kuulleet ties mitä ja kohdanneet ties mitä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kotkat!. Hyvästelimme osan porukasta ja jatkoimme omaa matkaamme ties minne.
Koska me kahdestaan ollan niin yber tylsiä ihmisiä skippaamme suoraan ne tapahtumat ja jatkamme kohdasta jossa näimme nämä edellä mainitut taasen.
Noin reilun tunnin/parin päästä kun olimme kieroksemme suorittanut tulimme siihen tulokseen että nyt alkaa väsyttää ja on pakko päästä kotio nukkumaan.
Mutta mites sitten kävikään. Jouduimme ohittamaan tämän pahamaineisen jatkopaikan uusiksi. Emmekä nyt välitä että kiertoteitä olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta ei. Mutta takaisin asiaan, juuri kun olimme ohittamassa tätä mestaa eteemme sattui kukas muukaan kun lämppäri bändin kitaristi eli aiemmin mainitsemani Antti.
Heitimme ties mitä härön omituista juttua sen kanssa kunnes huomasimme rakkaamme tulevan ulos kukkasen kanssa, tehden jotain ihme ilmeitä meikäläisille.
Rakas myös ilmoitti ettei tykkää meistä enää ja meitä pitäis potkia päähän.
Ah, niin mekin sua rakas <3.
Tässä vaiheessa myös seuraamme oli liittynyt jostain puskista eräs kitaristi sankari ja huomasimme että kummasti meillä oli yhteisiä tuttuja, joista myös juttua riitti hetken jos toisenkin. Koska kyseiseen jatkopaikkaan ei enää päässyt sisälle päätimme viettää hetken jos toisenkin tämän kitaristi sankarin kanssa jutellen siinä kylmällä katukivetyksellä KUKKALAATIKOLLA! *hehhe*. Tämä kertoi miten joutuu häihin soittamaan bassoa, jota ei (muistaakseni) ole ikinä ennen tehnyt. Basistina (tai ainakin omasta mielestäni sellaisena) koin tehtäväkseni "lohduttaa" tätä sanomalla että jokainen kitaristi osaa soittaa bassoa mutta asia ei toimi toisin päin.
- tähän väliin kuuluis tekstiä paljonkin, mutta kaikkea tapahtunutta ei koko maailmalle kuulu kailottaa, ja kuten sanottu pidemme henkilöllisyyden piilossa.
Sanotaan vaan sen verran että olemattomat vatsalihakset olivat kovilla kaiken sen nauramisen johdosta, ja pitänee vielä se mainita että sitä on mukava huomata olevansa "haukan katseen alla", tosin ihan pienen hetken, mutta perkele! -
Tapahtuneesta A tapahtuneeseen C jonka paikkana toimii tällä kertaa Petri Nygård:in keikka bussi, ja kaikille siis tiedoks että ulkopuolella!
Mutta koska ja kun emme tästäkään halua/saada/viitsitä kertoa olette ulkona kuvioista, niinkuin TAP:n levy bussin ikkunassa.
Yhtä tai no paria biisiä ei voi enää ikinä kuunnella ilman ettei idioottimainen virne pyri naamalle, ja joillekkin teki vaikeuksia erottaa Rendez-Vous ja Halestorm toisistaan. Oudot oli yöpymis paikat itse kullakin ja toteamme vaan että <3
Loppuun vielä Sösen kuvaamat videot:
TAP-Veden Vankila
ja
TAP-Tästä asti aikaa [Kolmas nainen cover]
sitten vielä 2 biisiä, joita nykyisin kuunnellessa tulee mukavasti yksi lisä-ääni mukaan
Nickelback-Burn it to the ground
ja
Halestorm-Bad Romance [Lady Gaga cover]
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Tarina banskususkusta made by Niina
Tämä on jo muutamankin vuoden takaa, ehkä neljän. Silloin kun olin vannoutunut IRC-Gallerian käyttäjä.
And the story goes like this:
Olipa kerran pikkuinen Banskususku. Hän päätti heittää kaikki huolet huspois ja lähteä lentsukkakoneella Muumilaaksoon. Bansku oli päättänyt matkustaa Villilä Airlinella, koska Niina oli kehunut sitä niin loistavaksi. Bansku saapui lentsukkakoneeseen aivan viime hetkillä. Hän päätti istuutua lentäjän syliin, koska lentsukkakone oli aivan täpösen täynnä. Lentäjä kysyikin Banskulta, että haluaisikohan hän ehkä koettaa ohjata konetta. Bansku vastasi tuttuun tapaansa; totta munassa! Silloin lentäjä riisui housunsa pois ja sanoi; sitä kun vähän vatkaat, niin johan lentsukkakone pärähtää käyntiin! Muutaman minuutin vatkattuaan Bansku tunsi, miten lentsukkakone nousi ilmaan. Hän aivan hihkui ilosta, kun oli ollut niin iso tyttö.
Parin tunnin kuluttua Muumilaakso siinsikin aavan meren tuolla puolen. Bansku antoi lentsukkakoneen lentäjän käsiin ja otti Nipsu sateenvarjonsa ja Muumimammakäsilaukkunsa ja valmistautui jättämään koneen. Muumilaakson yläpuolella Bansku avasi sateenvarjon ja loikkasi ulos ohjaamon ikkunasta. Kun Bansku oli saavuttanut maankamaran, hän sulki sateenvarjonsa ja soitti Muumipapalle ja kertoi olevansa perillä. Pappa sano; hienoa! Muumimamma saakin tehdä meille samantien pannukakkuja! Bansku lopetti puhelun tyytyväisenä ja lähti talsimaan Muumitaloa kohti. Hän ei huolehtinut vauhdistaan; Muumitalon ovia ei lukittu koskaan yöksi. Yö alkoi kylläkin jo hämärtää, ja samassa Bansku muisti Mörön. Banskun selkäpiitä kylmäsi, kun hän ajatteli Mörköä. Hän lisäsi vauhtia ja näkikin Muumitalon ja pikkuisen sillan ja Nuuskamuikkusen teltan, josta loisti valoa. Bansku vilkaisi taakseen, eikä nähnyt Mörköä. Hän uskalsi jo hidastaa. Muutaman minuutin kuluttua Bansku koputti Muumitalon ovea. Muumipeikko tuli avaamaan ja rutisti Banskua kovasti. "Olimme aivan huolissamme! Soitostasi on jo kolme tuntia!" Muumipeikko selitti kiihtyneesti. Mamman pannukakut olivat Banskusta aivan yhtä hyviä kuin ennenkin, vaikka Pappa valittikin niiden olevan liian vähärasvaisia. Bansku tunsi olevansa koooooovin täynnä ja pyysi Muumipeikkoa nukkumaan kanssaan. Muumipeikko suostui, ja niin he lähtivät Muumipeikon huoneeseen. Bansku antoi Muumipeikolle vielä hyvänyönsuukon ja sammutti lyhdyn. Sinä yönä Bansku näki unta pannukakuista, hillosta ja Muumipeikosta. Eikä Mörköä ollut unissa lainkaan. Eikä Muumilaaksosa koskaan ollut huolia, Banskullakaan!
Loppu.
And the story goes like this:
Olipa kerran pikkuinen Banskususku. Hän päätti heittää kaikki huolet huspois ja lähteä lentsukkakoneella Muumilaaksoon. Bansku oli päättänyt matkustaa Villilä Airlinella, koska Niina oli kehunut sitä niin loistavaksi. Bansku saapui lentsukkakoneeseen aivan viime hetkillä. Hän päätti istuutua lentäjän syliin, koska lentsukkakone oli aivan täpösen täynnä. Lentäjä kysyikin Banskulta, että haluaisikohan hän ehkä koettaa ohjata konetta. Bansku vastasi tuttuun tapaansa; totta munassa! Silloin lentäjä riisui housunsa pois ja sanoi; sitä kun vähän vatkaat, niin johan lentsukkakone pärähtää käyntiin! Muutaman minuutin vatkattuaan Bansku tunsi, miten lentsukkakone nousi ilmaan. Hän aivan hihkui ilosta, kun oli ollut niin iso tyttö.
Parin tunnin kuluttua Muumilaakso siinsikin aavan meren tuolla puolen. Bansku antoi lentsukkakoneen lentäjän käsiin ja otti Nipsu sateenvarjonsa ja Muumimammakäsilaukkunsa ja valmistautui jättämään koneen. Muumilaakson yläpuolella Bansku avasi sateenvarjon ja loikkasi ulos ohjaamon ikkunasta. Kun Bansku oli saavuttanut maankamaran, hän sulki sateenvarjonsa ja soitti Muumipapalle ja kertoi olevansa perillä. Pappa sano; hienoa! Muumimamma saakin tehdä meille samantien pannukakkuja! Bansku lopetti puhelun tyytyväisenä ja lähti talsimaan Muumitaloa kohti. Hän ei huolehtinut vauhdistaan; Muumitalon ovia ei lukittu koskaan yöksi. Yö alkoi kylläkin jo hämärtää, ja samassa Bansku muisti Mörön. Banskun selkäpiitä kylmäsi, kun hän ajatteli Mörköä. Hän lisäsi vauhtia ja näkikin Muumitalon ja pikkuisen sillan ja Nuuskamuikkusen teltan, josta loisti valoa. Bansku vilkaisi taakseen, eikä nähnyt Mörköä. Hän uskalsi jo hidastaa. Muutaman minuutin kuluttua Bansku koputti Muumitalon ovea. Muumipeikko tuli avaamaan ja rutisti Banskua kovasti. "Olimme aivan huolissamme! Soitostasi on jo kolme tuntia!" Muumipeikko selitti kiihtyneesti. Mamman pannukakut olivat Banskusta aivan yhtä hyviä kuin ennenkin, vaikka Pappa valittikin niiden olevan liian vähärasvaisia. Bansku tunsi olevansa koooooovin täynnä ja pyysi Muumipeikkoa nukkumaan kanssaan. Muumipeikko suostui, ja niin he lähtivät Muumipeikon huoneeseen. Bansku antoi Muumipeikolle vielä hyvänyönsuukon ja sammutti lyhdyn. Sinä yönä Bansku näki unta pannukakuista, hillosta ja Muumipeikosta. Eikä Mörköä ollut unissa lainkaan. Eikä Muumilaaksosa koskaan ollut huolia, Banskullakaan!
Loppu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)