Koska olen laiska, tyhmä ja saamaton, niin kopsasin Sösen blogista alla olevan tekstin. Sen verran sain aikaiseksi, että muokkailin sitä oma kohtaisekseni..
Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet muutettu, henkilöllisyyksien salassa pitämiseksi..
Kaikki alkaa siitä, että on Tammerfestien ensimmäinen päivä/ilta, suosikkibändini nimeltä Tuiskun Antti Popittaa on YO-Talolla keikalla. Ennen lähtöä ehdin olemaan vielä pahasti koukuttavassa Facebook nimisessä sosiaalisessa mediassa kirjautuneena sisään ja kun huomaan Kultapienen olevan kirjautuneena, niin mieleeni juolahti muistikuva, kun kyseinen henkilö Porissa valitteli/ihmetteli/miten sen nyt sanoo oikein, että miksi heillä ei oo paitamyyjiä. Ehdotinpa siinä sitten hälle, että täältä olisi tulossa 2 vapaaehtoista, jos tarvetta on. Kultapieni vastasi, että:"ketkä, kerro, niin laitan heti listalle."
Tämän jälkeen otimme suunnaksi Tampereen ja vakkariparkkipaikan Frenckelin aukion ja Keskustorin välisen alueen ja pääsinpä vielä vakioruutuunkin, voi sitä onnen iltaa, joka oli kylläkin vasta alussa.
22.03 päädyttiin Yo-Talon eteen
Ja se mitä näimmekään heti aluksi, oli aiheuttaa molemmille niin idiootti varman hymyn feissille ettei tosikaan. Noh, onneksi me molemmat kuitenkin tajuttiin olla tekemättä sitä. Kun saatiin faktoja, yhteen jos toiseenkiin asiaan, sekä monen monituisen mutkan kautta pairat ja cd:t (josta muuten riitti myöhemmin hupia vaikka millä mitalla) siihen kaikkien pällisteltäviksi.
Tietysti myös muutama enemmän tai vähemmän murhaavaa katsetta unohtamatta, alkoi semmonen kolme tuntinen (saatan olla väärässä, ehkä jopa enemmän?) istuminen.
Eka bändi nimeltään Genre (katoin nimen julisteesta, jonka Söse mulle nappas siitä YO-Talon läheltä) oli semi hyvä, en pistäis pahakseni, jos näkisin toistekkin..
45minuutin ja risojen jälkeen saimme ne meidän odottamat kultapojut lauteille.
Fiilis oli katossa, ainakin meidän istumaboogie woogiella. Kaikkea mukavata nähtiin, Söse kuvas ja minä sain jopa pari paitaakin myytyä siinä Tästä asti aikaa zibaleen aikana... Täytynee mainita että tais keikka mennä siihen top kolmoseen, Vimman ja Hämyt -08:n kanssa.
Lopulta kun keikka otti ja loppui, minkä seurauksena myös puolet baarista tyhjeni.. Okei nyt valehtelin, lähes koko baari tyhjeni. Minkä seurauksena myös meillä oli puolet hauskempaa viikkailla paitoja että jotta sieltä sitten helpommin löytyis se mitä etsii, *WINK WINK*.
Kohta Jumalamme suusta kuului käsky:
"Nonii likat, sitten roudaamaan".. Arvaa roudattiinko? Ehei.
Taustakankaan kanssa kyllä hetken jos toisen sähläsimme, ihmetellen itsekkin saatiin se kokoon. Tosin ennen tätä olimme jo tehneet tuttavuutta sen lämppäribändin tyyppien kanssa (Antti ja Frank, kun kuulivat meitin nimet, niin ne olikin Frank ja Frank), emme omasta halustamme mutta anygay.
Hiljalleen ulospäin hivuttautuen, tosin emme olleet 'siinä vaiheessa ettei jalka oikeen enää kanna'. Totesimme että Rumpalin sana on laki, joten olemme luottavaisilla mielin seuraavaa keikkaa odotellessa.
Heitimme ihme juttua mm. jäähallista ja kyrsän syömisestä Lujan entisten jääkiekkoilioiden kanssa, tais siinä samaisessa jutussa myös ilmaantua mansikka kakku. Älkää kysykö.
Tätä jatkui hetken kunnes huomasimme että loput kadonneet lampaat olivat eksyneet pihalle.
Monet naurut aiheutti "kultapienen" puolikas Suomen kansallispuvusta eli tuulitakki, jatkopaikkaa miettiessään moni siihen väläytti että "sä et pääse mihinkään ton takkis kanssa" ja "sää pääset vaan Roosteriin ton takkis kanssa/ainoo paikka mihin sää ton takkis kanssa pääset on Roosteri".
Lopulta kun nämä olivat paikkansa valinnut. Ilmoitimme menevämme samaan suuntaan johon taisi "rakas" tai "kultarakas" väläyttää että tehän tulette meidän kanssa samaa matkaa. Kovin kauas ei päästy kun pikkuinen kailotti kovaan ääneen "Joukkue seis, pelaaja puuttuu!". Taisimme tässä vaiheessa aiheuttaa sellaisen-ei pahalla-tarkoitetun-justjust-katseen edeltä mainitun naamalla.
Kenties jopa tämä tekomme.. ääh, antaa olla
Lopulta kun olimme pahamaineiseen jatkopaikkaan päässeet, tosin tässä välissä olimme kuulleet ties mitä ja kohdanneet ties mitä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kotkat!. Hyvästelimme osan porukasta ja jatkoimme omaa matkaamme ties minne.
Koska me kahdestaan ollan niin yber tylsiä ihmisiä skippaamme suoraan ne tapahtumat ja jatkamme kohdasta jossa näimme nämä edellä mainitut taasen.
Noin reilun tunnin/parin päästä kun olimme kieroksemme suorittanut tulimme siihen tulokseen että nyt alkaa väsyttää ja on pakko päästä kotio nukkumaan.
Mutta mites sitten kävikään. Jouduimme ohittamaan tämän pahamaineisen jatkopaikan uusiksi. Emmekä nyt välitä että kiertoteitä olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta ei. Mutta takaisin asiaan, juuri kun olimme ohittamassa tätä mestaa eteemme sattui kukas muukaan kun lämppäri bändin kitaristi eli aiemmin mainitsemani Antti.
Heitimme ties mitä härön omituista juttua sen kanssa kunnes huomasimme rakkaamme tulevan ulos kukkasen kanssa, tehden jotain ihme ilmeitä meikäläisille.
Rakas myös ilmoitti ettei tykkää meistä enää ja meitä pitäis potkia päähän.
Ah, niin mekin sua rakas <3.
Tässä vaiheessa myös seuraamme oli liittynyt jostain puskista eräs kitaristi sankari ja huomasimme että kummasti meillä oli yhteisiä tuttuja, joista myös juttua riitti hetken jos toisenkin. Koska kyseiseen jatkopaikkaan ei enää päässyt sisälle päätimme viettää hetken jos toisenkin tämän kitaristi sankarin kanssa jutellen siinä kylmällä katukivetyksellä KUKKALAATIKOLLA! *hehhe*. Tämä kertoi miten joutuu häihin soittamaan bassoa, jota ei (muistaakseni) ole ikinä ennen tehnyt. Basistina (tai ainakin omasta mielestäni sellaisena) koin tehtäväkseni "lohduttaa" tätä sanomalla että jokainen kitaristi osaa soittaa bassoa mutta asia ei toimi toisin päin.
- tähän väliin kuuluis tekstiä paljonkin, mutta kaikkea tapahtunutta ei koko maailmalle kuulu kailottaa, ja kuten sanottu pidemme henkilöllisyyden piilossa.
Sanotaan vaan sen verran että olemattomat vatsalihakset olivat kovilla kaiken sen nauramisen johdosta, ja pitänee vielä se mainita että sitä on mukava huomata olevansa "haukan katseen alla", tosin ihan pienen hetken, mutta perkele! -
Tapahtuneesta A tapahtuneeseen C jonka paikkana toimii tällä kertaa Petri Nygård:in keikka bussi, ja kaikille siis tiedoks että ulkopuolella!
Mutta koska ja kun emme tästäkään halua/saada/viitsitä kertoa olette ulkona kuvioista, niinkuin TAP:n levy bussin ikkunassa.
Yhtä tai no paria biisiä ei voi enää ikinä kuunnella ilman ettei idioottimainen virne pyri naamalle, ja joillekkin teki vaikeuksia erottaa Rendez-Vous ja Halestorm toisistaan. Oudot oli yöpymis paikat itse kullakin ja toteamme vaan että <3
Loppuun vielä Sösen kuvaamat videot:
TAP-Veden Vankila
ja
TAP-Tästä asti aikaa [Kolmas nainen cover]
sitten vielä 2 biisiä, joita nykyisin kuunnellessa tulee mukavasti yksi lisä-ääni mukaan
Nickelback-Burn it to the ground
ja
Halestorm-Bad Romance [Lady Gaga cover]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti