Lauantaina sitten tuli todettua tien liukkaus ei-niin-mukavalla-tavalla, mutta onneksi selvisin siitä yhdellä pienellä mustelmalla ja säikähdyksellä.. Autostakin meni vain muovi, kun vauhti oli niin pieni ojaan päätyessä ja oja itsessään oli vain pehmeetä muta/savea..
Apua tuli heti ja äitikin tuli paikalle, kun yksi auttamaan tulleista lähti hakemaan.. Viime yönä ei sitten tullutkaan uni kovin helposti, kun alkoi rentoutua ja sitten tuli pientä selkäsärkyä+ahdistus/tunne ettei henki kulje kunnolla. Puoli tuntia C.S.I. Miamia, telkkarin kajarin kohinaa sekä siskolle viestittelyä ja soittoa, 1 50mg voltaren särkylääke, omaan sänkyyn takaisin, niin tuli se uni lopulta..
Tänään on välillä tullut hetkittäisiä niska- ja selkäsärkyjä, mutta ovat loppuneet itsestään hetken päästä..
Alku ehtoosta nukuin sohvalla noin puolentoista tunnin päikkärit, niin nyt sitten jaksaa taas valvoa jonkin verran..
Jotta ei tulisi tulevaisuudessa pelkotiloja auton rattiin istuessa, niin pitää heti päästä ajamaan, kun auto tulee korjauksesta.
Hieman kyllä pelotti kuitenkin tänään autoon istua vaikka takapenkille pääsinkin.
Kuten jo kesällä kaverin kanssa kaikista tällaisista vahingoista puhuttiin, niin silloin mieleeni jäi lause, jonka tämä kaveri sanoi:"niin kauan kaikki on hyvin, kun menee vain metallia/muovia, koska sitä saa aina uutta."
Tästä sitten neuvon kokemuksen syvällä rintaäänellä muita autoilijoita, että:"OLKAA VAROIVAISIA VARSINKIN KUN LIUKASTA, NÄITÄ SATTUU JOKAISELLE, OLI SITTEN KUINKA 'HYVÄ KUSKI' TAHANSA!"
Tänään tuli vielä äiteen kanssa arveltua, että ei kahta ilman kolmatta, että seuraavalla kerralla menee varmaan auton kylki paskaksi. Ja onnea on ollut kun näitä on sattunut, kun olen ollut yksin autossa, ettei ole ollut ketään kyydissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti