Aamulla jälleen fiilis oli tosi turhautunut, ensiks nouset 6 kertaa avaan kissoille ulko-ovee, kaks kertaa ihan turhan takia, sitten ku vihdosta viimein luulet saavas nukkua pari tuntia, ni ei ku äitee nouseeki jo ylös tekee takkaan valkee ja tyhjentää tiskikonetta, eli liikaa ääniä mun unen saamiseks. Ennen oon aina vaan potkinu sänkyä ja kironnu, mutta tänään tuli sitte repästyä ja potkastua sängyn vieressä olevaa seinää kaks kertaa, kantapää siinä meni sitte seinä läpi ja tuli komeet kolot.
Äitee oli tosi ilonen, not, mutta onneks ei kuitenkaan huutanut, varmaan syynä se, että kerroin heti ku nousin ylös. Sano vaan, että:"no mää ihmettelin, että mikä se ääni oli, menin ulos oikei kattoon, ku luulin, että se kuulu sieltä... Pitäisköhän mun häätää sut ja L, kun te vaa rikotte mun omaisuuttani?"
Ei ainaka vielä kyllä käskeny pakata kamoja, että kai toi oli huumoria toi jälkimmäine lause..
L ei sillon edes puhunu äiteelle mitään, ku hajotti takan lasiluukuista toisen lasin, vasta ku äitee kysy, että miten siinä niin kävi, ni L sano, että:"no en minä tiiä." ja meni takas huoneeseensa.
Kai se vaan on mentävä täst lähtie joka ilta kymmeneltä sänkyy ja sammutettava valo viimeistää yheltätoista, jos sitä sit pikkuhiljaa pääsis normi unirytmiin kiinni eikä olis nii turhautunu aamusin yheksän aikaa, kun unta on ehkä hyvällä tuurilla 5 tuntia takana..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti