Oon tässä jo ties kuinka kauan äiteelle vihjaillu, että haluisin digijärjestelmäkameran, ostettas vaikka puokkiin, oon jopa löytäny kaks vaihtoehtoo jotka olis buenot mun tarkotuksiin eli ei mitään liikamegapikseleitä eikä HD-videokuvamahdollisuutta. Nää molemmat on sellasia, että niitä on lakattu valmistamasta ja ne poistuu/on poistumassa myynnistä, sitten mein opettajakin suositteli mulle yhtä kameraa mikä on poistumassa kai elokuussa myynnistä, että sitä kannattaa seurailla.. Äiteen vastaus on aina ollut mun kamerakyselyihin, että:"uutta et saa ennen kun vanhan myyt." tai:"mitä sä sillä vanhalla aiot tehdä?" sitten oon sanonut, että:"onhan Anskullakin kaikki vanhat kamerat vielä, digikamera (joka tosin on kai aika huonossa kuosissa jo), filmikamera, pari vuotta sitten synttäri+joululahjaks se sai sen digijärjestelmäkameran ja sitten se on saanu toisen filmikameran kanssa. Miks Ansku saa pitää ne kaikki, mutta mun tarvis myydä?"
2009 vuonna sain joululahjaks äiteen miesystävältä Canonin videokameran, se on ollut tosi ahkerassa käytössä keikoilla, tokihan siinä menee yli tuplasti enemmän aikaa ladata ne videot youtubeen, mutta on se silti paljon kivempi katella niin paljon parempi laatusia videoita mitä noilla mun digikameroilla olis mahdollista saada.
2006 vuonna äitee osti mulle mun ekan digikameran, sain sen sen takia, että aloin kiertää keikkoja ja halusin kans saada kuvia muistoks, kun muillakin oli kameroita siellä. Kyseinen kamera oli Nikon L3. 2009 kesällä sitten annoin sen äiteen käyttöön, kun olin päässyt kesätöihin ja palkkarahoilla sitten ostin itelleni uuden digikameran Nikon P90. Alkuperänen tarkotus oli hommata digijärjestelmä jo silloin, mutta koska ne oli vielä kalliimpia mitä nykyään, en oikein haltsannut kameran perusasetustenkaan käyttöä vielä edes digikamerassa ja sitten siinä oli se, että en hallitse kasvolihaksiani niin, että osaisin pitää toisen silmän suljettuna, eli olis ollu melko vaikeeta se kuvaaminen.
Isosisko siis sai tuon Canonin EOS550D vai oliko se nyt se 500D, mutta kuitenkin, niin se oli meillä reippaan viikon ja sain kokeilla sillä kuvaamista sen aikaa. Siitähän innostus ja himo omaa sellaista kameraa kohtaan kasvoi vaan suuresti..
Viime vuoden syksyllä, kun toka vuosi koulussa alko, niin meillä oli ekassa jaksossa valokuvauskurssi. Heti ekan tunnin jälkeen mun kuvat parani huomattavasti, kun kurssi eteni, niin harmittelin yhä enemmän ettei mulla ollut digijärjestelmää joka olis ollu parempi mun vaatimuksiini.
Nyt sitten laitoin ton P90:n huuto.nettiin myyntiin ja siihen tuli melkein heti yks huutaja ja pian jo toinenkin. Nyt se on jo sitten myyty, rahat kun saan, niin toimitan kameran..
Kun äitee kuuli, että se on nyt menny se kamera kaupaks, niin sen suusta tuli lause:"älä sit vaan uutta pyydä." mikä oli mulle aikamoinen yllätys, koska aina se oli aikasemmin sanonut, että pitää ensin myydä toi vanha. Olin siis aikasemminkin koittanu kameraani myydä huuto.netissä, mutta ei ollu menny kaupaks, nyt kun meni ja ilmotin äiteellekkin heti kun sen sinne olin laittanu ja eka huutaja ilmestynyt, niin nyt meni sitten tekemään näin.
Tuo otsikko ei ihan pidä paikkaansa, koska koskaan äitee ei moista luvannut 100% mutta kuitenkin tuli aina sama vastaus.. Tänään en kuitenkaan viitsi asiasta mainita, koska on hieman kireää mieltä havaittavissa, joten ehkä huomenna sitten..
Oon kyllä tosi pettynyt nyt, että joudun nyt sit säästään rahaa niin kauan, että saan ite ostettua sen kameran. Kestää siis entistä kauemmin se uuden kameran hankkiminen, vaikka sen hommais käytettynäkin, koska en päässyt edes kaupungille kesätöihin, eli ainoot rahat mitä tuun kesän aikana saamaan on eläke ja sitten mummulta melkein joka viikko se 10€..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti