Eilen tuli niin suuri innostus yrittää virkkausta, mutta pakko tehdä toi Lauran tunika loppuun ennen tai se jää tohon vaiheeseen missä se nyt on, eli takakappale puolen välin tienoilla.
Viimeks kun käytiin äiteen kanssa Vapaa-valinnassa, niin äitee otti mukaan Iso äidinneliö ohjeen ja voi jukra, että niiiiin haluisin jo kokeilla sitä, kun en oo ala-asteen jälkeen virkannu, paitsi kerran ja siitäki tuli joku ihme kuppi ympyrän sijaan *wirn*.
Olishan tässä toki muitaki töitä odottamassa:
Repsylle säärystimet,
tädille säärystimet,
kaverille kauluri,
mun piti ensin kutoo se oma peitto langanjämistä, mutta taidanki tehdä sen ton isoäidin neliön mukaa, jos vaan sen opin.
Tää on niin epäreilua, kun jotkut on kädentaitoihmisiä. Mä sain (omaksikin yllätykseksi) kudottua/neulottua yhden kaulahuivin. Ekaa kertaa elämässäni siis, ja tää tapahtu tänä vuonna. Sen jälkeen kaikki työt on näyttäneet vähintäänkin...noh, oudoilta. .D
VastaaPoistamää en oo koskaan tykänny noista munapipoista enkä löytäny itelleni sopivaa pipoo, nii 2006 vuonna sitte kudoin itelleni pipon ja sen jälkee mul o melkei aina ollu joku työ menossa (:
VastaaPoistaMutta hei, sää osaat kirjottaa tarinoita, mää en haltsaa sitä yhtään ;)
mä en tajua mikä noilla neliöillä on mua vastaan. Tein sit millä taktiikalla tahansa ni aina niistä tulee tollasia ihme vinkuroita... Mut kai ne siitä sit suoristuu ku ompelee ne kasaan ja höyryttää
VastaaPoistanii tai höyryttää neliön kerrallaan ja sitten laittaa kiinni?? Lauran tunikas alkaa oleen takakappale jo aika finaalissa, pari senttiä vielä, ni tulee kaula-aukko
VastaaPoistaniitä on jo neljä kipaletta kiinni toisissansa. Ei mun hermot kestä 48 palan erillistä höyryttämistä ja sit kiinnittämistä. Helpommin menee ku ensin kiinnittää ne ja sit vast höyryttää ne kaik kerralla
VastaaPoista