Mulla se ei ainakaan oo mistään päivästä kiinni, harva se viikko sattuu jotain. Tänään oli taas yks niistä epäonnen päivistä, menin siis taas tyrimään.. Äitee päätti kävellä kotiin töistä, eli minä ajoin autolla. No ensin äitee sitten ajo lautturin pihaan, kun vei postit ja siitä mun piti sitten lähtee ajamaan. Katoin kaikista peileistä ja peruutin hiljaa ja koko ajan kattelin ympärilleni. Tiesin että takana on kärrykatos ja sitä katoin, etten sitten aja päin vaan käännän ennen. VITUT eiku suoraa päin ja nyt on sitte auton perseessä iso lommo ja puskurista irtos aikamoine pala. Ei muuta kun äiteelle heti soitto, että"menin sitte peruuttaan päin kärrykatosta vaikka kuin katoin peileistä ettei osu ja pyssää missä ikinä ootkaan, että tuun sinne näyttään." muutama kirosana pääsi molemmilta. Äitee sano, että hän ei tota maksa, enkä edes odottanu moista vaan kotimatkalla mieleeni tuli, että onkohan meillä vielä ne rahat tallessa, kun mummukin oli säästäny mun ajokorttia varten, että eiköhän ton niillä saa maksettua. Sitte alan tässä keräilemään sinne tilille takas massia.
Voin kertoa, että en ole hetkeen ajamassa autolla. Kummasti vaihtu sekin, että haenko kesätöihin vai en.Vielä kun löytäis jostain noi TETti paikoista saadut työtodistukset, ni olis ihan jepulis.
Välillä tulee mietittyä, että onko mulla tosiaan se ajokortti ja millä mä sen olen saanu suoritetuks. Kai se kuitenkin mulla on, kun on tullu parissa baarissa käytyä, vaikka viimeks yks portsari katto, että ei mun ikä riitä vielä sinne baariin, mutta kun sanoin, että:"riittäähän, mitä sää oikeen meinaat?" nii sitte totes, että oli kattonu väärin ja päästi mut sisälle..
Vielä kun joku päivä saisin tietää, että miten aina onnistun näissä epäonnistumisissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti